Krooniselle (bakteeriperäiselle) eturauhastulehdukselle on tunnusomaista jatkuvat tai toistuvat oireet ja vahvistetut bakteeri-infektiot eturauhasessa.
Tämän luokan eturauhastulehdusta esiintyy harvoin, noin 10 %:ssa kaikista eturauhastulehduksista. Kysymys siitä, voivatko epätyypilliset patogeenit, kuten ureaplasma urealiticum, aiheuttaa eturauhastulehdusta, keskustellaan. Ne voivat esiintyä miehen kehossa ilman tulehduksen merkkejä tai vaivoja.
Kroonisen eturauhastulehduksen syyt
Kroonisen eturauhastulehduksen syyt ovat pohjimmiltaan samanlaisia kuin akuutin bakteeriperäisen eturauhastulehduksen syyt. Mikro-organismien pääsy eturauhaseen tapahtuu useimmissa tapauksissa virtsaputken kautta - virtsan refluksoinnin seurauksena eturauhasen kanaviin.
Krooninen bakteeriperäinen eturauhastulehdus kehittyy akuutin bakteeriperäisen eturauhastulehduksen riittämättömän hoidon tai lyhyen hoitojakson seurauksena.
Oireet
- Epämukavuus tai kipu - välilihassa, alavatsassa, nivusissa, kivespussissa, peniksessä, siemensyöksyssä
- Muutokset virtsaamisessa - virtsaamisvaikeudet, tiheä virtsaaminen pieninä annoksina, virtsarakon epätäydellisen tyhjentymisen tunne.
Potilas voi valittaa useista oireista tai mistä tahansa oireesta yksittäin. Kehonlämmön nousu on epätyypillistä (tai merkityksetöntä).
Tärkeää:
Monet miehet yhdistävät erektiohäiriön eturauhastulehdukseen. Tätä helpottavat usein epäammattimaiset julkaisut tiedotusvälineissä ja kyseenalaisten huumeiden mainonta. Se tosiasia, että erektio voi jatkua jopa eturauhasen täydellisen poistamisen jälkeen (johtuen elimen pahanlaatuisesta kasvaimesta), viittaa siihen, että sillä itsellään ei ole merkitystä erektion ylläpitämisessä.
Monien arvovaltaisten urologien mukaan kroonista eturauhastulehdusta sairastavien potilaiden erektiohäiriöt johtuvat psykogeenisista ja neuroottisista ongelmista.
Diagnostiikka
Alkuarvioinnissa käytetään kyselylomaketta - kroonisen eturauhastulehduksen oireiden indeksiä. Sitä voidaan käyttää potilaan valitusten objektivointiin.
Standardimenetelmä eturauhastulehduksen diagnosoimiseksi on suorittaa testi. Tämä on mikroskooppinen ja bakteriologinen tutkimus virtsanäytteistä, jotka on otettu virtsateiden eri osista ja eturauhasen eritteistä. Näytemenetelmä on kuitenkin melko työvoimavaltainen ja näytteiden muunnoksia käytetään nykyään useammin. Mahdollinen vaihtoehto on toimittaa siemensyöksy (sperma) mikroskooppiseen ja bakteriologiseen tutkimukseen, koska siemensyöksy on osittain (vähintään 1/3) eturauhasen eritystä. Tämä menetelmä on mukavampi potilaille, varsinkin jos he kieltäytyvät kategorisesti peräsuolen tutkimuksesta tai eturauhasen diagnostisesta hieronnasta eturauhasen eritteiden saamiseksi. Ejakulaatin luovuttamisella on kuitenkin pienempi tietosisältö ja luotettavuus näytteeseen verrattuna.
Ejakulaatin toimittaminen bakteriologiseen tutkimukseen sisältyy miehen sukupuolielinten infektioiden diagnostiseen algoritmiin ja miehen hedelmättömyyden varalta.
Laboratoriokokeiden (yleinen virtsakoe, yleinen verikoe, biokemiallinen verikoe, spermogrammi ja muut yleiset kliiniset testit) tulokset kroonisen eturauhastulehduksen yhteydessä eivät ole informatiivisia. Todennäköisesti nämä testit osoittavat "normaalia".
Peräsuolen tutkimuksessa eturauhasen tulehdusprosessiin viittaavia muutoksia ei aina havaita potilailla, joilla on krooninen eturauhastulehdus. Toisin sanoen on mahdotonta luottaa peräsuolen tutkimuksen tulokseen kroonisen eturauhastulehduksen diagnosoimiseksi.
Sama koskee ultraäänidiagnostiikkaa: on väärin diagnosoida krooninen eturauhastulehdus pelkän ultraäänitietojen perusteella. Euroopan ja Amerikan urologialiitto ei suosittele ultraäänitutkimusta eturauhastulehduksen diagnosointiin. Suorituksen tyyppi ei tässä tapauksessa ole tärkeä vatsan etuseinän - alavatsan tai TRUS:n - kautta peräsuolen kautta. On väärin kirjoittaa ultraäänitutkimuksen johtopäätökseen "krooninen eturauhastulehdus", "kroonisen eturauhastulehduksen ultraäänimerkit", "eturauhastulehduksen merkit". Vain urologilla on etuoikeus määrittää tämä diagnoosi, joka määrittää sen valitusten, anamneesin, laboratoriotutkimusten ja - vasta jälkeen - ultraäänitutkimuksen perusteella.
Yleisin ultraäänimerkki, jolla krooninen eturauhastulehdus diagnosoidaan, on ns. diffuusi eturauhasen muutokset, jotka liittyvät tulehdusprosessiin tai muihin eturauhasen parenkyymin muutoksiin. Tämä on eräänlainen fibroottinen prosessi, normaalin eturauhasen parenkyyman korvaaminen arpikudoksella. Kuitenkaan eturauhasen kuitumuutosten määrän ja vaivojen välillä ei ole korrelaatiota. Iän myötä todennäköisyys tällaisten "arpien" ilmaantumiseen elimeen kasvaa, mutta mies voi elää koko elämänsä tuntematta epämukavuutta välilihassa tai häpyalueella. Kuitenkin heti kun nämä muutokset havaitaan ultraäänessä, jotkut "asiantuntijat" diagnosoivat eturauhastulehduksen. Ja joillakin miehillä on tunne, että he ovat todella vakavasti sairaita, he alkavat kuunnella itseään, he tuntevat kaikki Internetissä kuvatut oireet.
Monilla yli 30-vuotiailla miehillä ultraääni voi osoittaa diffuuseja muutoksia eturauhasessa. Fibroottinen prosessi ei kuitenkaan osoita eturauhastulehduksen esiintymistä.
Kroonisen eturauhastulehduksen diagnoosi perustuu muiden urogenitaalijärjestelmän sairauksien poissulkemiseen - ensisijaisesti virtsaputken tulehdus, eturauhasen liikakasvu, virtsaputken ahtauma, neurogeeniset virtsaamishäiriöt, eturauhassyöpä, virtsarakon syöpä.
Rutiinitutkimuksen tulosten perusteella kroonisesta eturauhastulehduksesta ei ole erityistä kuvaa.
Kroonisen eturauhastulehduksen hoito
Fluorokinolonien ryhmän antibiootit ovat optimaalisia mikrobilääkkeitä kroonisen bakteeriperäisen eturauhastulehduksen hoitoon. Suositeltu antibioottikuuri on 4-6 viikkoa. Tällainen pitkä kulku on perusteltua tieteellisillä tiedoilla, jotka osoittavat taudin uusiutumisen todennäköisyyden vähenemisen.
Todettujen sukupuoliteitse tarttuvien infektioiden (STI), kuten klamydian, tapauksessa määrätään makrolidiantibioottia.
On näyttöä virtsarakon kaulan heikentyneestä rentoutumisesta potilailla, joilla on krooninen eturauhastulehdus, mikä johtaa virtsan palautumiseen virtsaputken kanaviin ja aiheuttaa eturauhaskudoksen tulehdusta ja kipua. Tällaisille potilaille suositellaan alfasalpaajia.
Kroonista eturauhastulehdusta hoidettaessa potilaiden on suositeltavaa pidättäytyä houkuttelevista tarjouksista käyttää yrttilääkkeitä. Ravintolisien ja yrttilisäaineiden ominaisuus on kasvikomponenttien epävakaus osassa ainetta; ne voivat erota jopa saman valmistajan valmistuksessa. Lisäksi näyttöön perustuvan lääketieteen näkökulmasta yrttilääkkeiden hyödyt eivät kestä kritiikkiä.
Eturauhasen hieronta, jota käytettiin terapian perustana 1900-luvun puolivälissä, on nykyään uusien tieteellisten lähestymistapojen ja luokittelujen ansiosta edelleen tärkeä väline eturauhastulehduksen diagnosoinnissa, mutta ei sen hoidossa. Ei ole tarvetta käyttää eturauhasen hierontaa terapeuttisena toimenpiteenä (vaikutusta ei ole todistettu). On ehdotuksia, että toistuva siemensyöksy on ominaisuuksiltaan samanlainen kuin terapeuttiset eturauhasen hieronnat.
Muita menetelmiä, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi vain yhdessä tai muutamassa tutkimuksessa tai joita vielä tutkitaan, ovat:
- lantionpohjan lihasten harjoittelu - jotkut todisteet viittaavat erityisharjoitusten tehokkuuteen kroonisen eturauhastulehduksen ja kroonisen lantion kivun oireiden vähentämisessä;
- akupunktio – pieni määrä tutkimuksia osoittaa akupunktion edun lumelääkkeeseen verrattuna potilailla, joilla on krooninen eturauhastulehdus;
- kehonulkoinen shokkiaaltohoito - perustuu merkittävän amplitudin akustisten pulssien vaikutukseen side- ja luukudokseen, jota käytetään laajalti tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien hoidossa, äskettäin käytetty urologiassa, sen tehokkuutta tutkitaan;
- käyttäytymisterapia ja psykologinen tuki - koska krooninen eturauhastulehdus liittyy huonoon elämänlaatuun ja masennuksen kehittymiseen, nämä menetelmät voivat parantaa potilaan psyykkistä tilaa ja auttaa vähentämään joitakin taudin oireita.
Erikseen mainitsemisen arvoinen oireeton (oireeton) krooninen eturauhastulehdus. Diagnoosi tehdään useimmiten histologisen selvityksen tulosten perusteella - eturauhasen biopsian tai eturauhasen kirurgisen hoidon jälkeen. Tulehduksen havaitsemistaajuus eturauhaskudoksessa vaihtelee 44 %:sta (eturauhasen biopsialla) 98-100 %:iin (eturauhasen kirurgisen hoidon jälkeen). Tutkijat ovat ehdottaneet, että tällä tavalla tunnistetut tulehdukselliset muutokset eivät ole muuta kuin ikään liittyvä fysiologinen piirre. Kukaan ei erityisesti diagnosoi tätä eturauhastulehdusluokkaa; se on eräänlainen satunnainen löytö. Se ei vaadi hoitoa eikä vaadi lisätoimenpiteitä lääkäriltä tai potilaalta.